SEIDR EI OLE VALMIS KONSEPTI

Kirjoittajana Talvi

Seidr on ikivanha skandinaavinen näkijöiden, noitien ja parantajien perinne. Se on kanssakulkemista, niin tämän- kuin tuonpuoleisessa. Seidr on ennen kaikkea kuuntelemista, hiljentymistä henkiolentojen, esivanhempien ja jumaluuksien viisauden äärellä.

Harjoitan itse Seidriä, ja koen surua siitä, miten paljon olemme vanhasta perinteestä kadottaneet. On niin paljon, jota me nykyajan Seidrin harjoittajat rakennamme itse, koska emme enää tiedä, mikä oli käytäntö tuhat vuotta sitten. Seidr on kuin haalistunut, ohut fragmentti menneisyydestä, josta kirjaimia ei enää pysty erottamaan. Siksi Seidr on väistämättä rakennelma, tulkinta ja arvaus.

Kun kirjoitan ajatuksiani Seidristä, on tärkeää ymmärtää, että ne eivät ole totuus. Ne ovat se tieto ja ymmärrys, joka minulla on. Henkilökohtaisesti koettu, kirjoista luettu, ryhmässä työskentelyssä opittu ja opettajan kanssa työstetty. Osa on aidosti vanhaa, mutta suurin osa uudelleen luotua. Ihmisistä syntynyttä. Modernia.

Se, minkä kuitenkin tiedän, on se, että Seidr ei ole lupaus mistään. Se ei ole oikotie kevyeen esteettiseen noituuteen. Se ei ole manifestointia. Se ei ole Urdin verkon muokkaamista omiin tarkoituksiin sopivaksi. Se ei ole tulevaisuuden manipulointia. Se ei ole modernia shamanismia, vaan se on kokonainen maailmankuva, joka lepää vahvasti mytologisen kerronnan kivijalan päällä.

Seidr ei ole valmis konsepti. Seidriä voi toki strukturoida ja palastella, jotta se tulee modernille ihmiselle ymmärrettäväksi. Mutta se on moniulottuinen, polveileva, moneen suuntaan risteävä. Ei paketti, jonka joku voi myydä verkkokaupassa, ja jonka suoritettuaan voi valmistua völvaksi.

Seidr on koko elämä; se on mennyt ja tuleva, jotka eivät ole tässä ja nyt. Se on verkko, joka kietoutuu kaiken ympärille ja kaikki, mitä on olemassa, on osa verkkoa.

Kun Seidriä lähestyy, uteliaisuus, kärsivällisyys ja nöyryys ovat näkökulmia, joihin kannattaa nojautua. Seidrin harjoittaminen on prosessi. Jokainen maailma, jokainen entiteetti, jokainen jumaluus ja esivanhempi, luovat siihen uuden kerroksen. Jokainen loitsu, jokainen riimu ja jokainen rituaali on kuin palapelin palanen, joka loksahtaa osaksi kokonaisuutta.

Moderni henkisyys, joka korostaa meditaatiota, hermostotyöskentelyä, manifestointia, visualisointia, valmiiksi kirjoitettuja loitsuja, jää usein vain pinnalliseksi. Seidr vaatii kokemaan itse, opettelemaan, tutkimaan. Usein ajattelen, että valitessani tämän polun, valitsin ikuisen keskeneräisyyden. Olen ikuisesti etsivä, tutkiva ja ymmärtävä. En valmis.