ODIN SUURI TIETÄJÄ JA SIMANMETSÄSTÄJÄ

Tällä kertaa tutustutan teidät vanhan Eddan Odiniin.

Odinista puhutaan toisinaan shamanistisena hahmona, mutta seidrin näkökulmasta minusta on kiinnostavampaa tarkastella häntä juuri siinä pohjoismaisessa maailmankuvassa, johon hän kuuluu. Hän kulkee maailmojen välillä, muuttaa hahmoaan, etsii tietoa, käyttää galdreja ja riimuja ja ennen kaikkea tekee valtavia uhrauksia saavuttaakseen viisautta.

Tietäjä iänikuinen lienee itse asiassa varsin hyvä käsite kuvaamaan yhtä puolta Odinista. Odinin tarinoissa toistuu nimittäin yksi teema lähes pakkomielteisesti, tiedon ja viisauden etsiminen. Hän ei tyydy siihen, minkä jo tietää, vaan etsii jatkuvasti lisää maailmoista, olennoilta, Mímirin kaivolta, riimuista ja lopulta jopa kuoleman rajalta.

Tähän liittyy myös viisauden sima, joka kietoutuu Odinin tarinoihin monella tavalla. Sima ei ole näissä kertomuksissa vain juoma, vaan siihen liittyvät tieto, runous, inspiraatio ja viisaus sekä ennen kaikkea niiden saavuttamisen hinta.

Sillä Odinin kohdalla tieto ei juuri koskaan tule helposti. Saadakseen sitä hän naamioituu, muuttaa hahmoaan, kulkee maailmojen välillä, antaa silmänsä Mímirin kaivoon ja lopulta keihästää itsensä ja roikkuu yhdeksän yötä Yggdrasilissa. Hyvin monet Odiniin liittyvät tarinat voidaan oikeastaan lukea saman kysymyksen ympäriltä: "Mitä olet valmis tekemään saadaksesi tietää enemmän – ja mitä tieto sinulta vaatii vastineeksi?"

ODININ MONET NIMET

Odinilla kerrotaan olevan sata nimeä, ja nämä nimet kertovat nimenomaan hänen ominaisuuksistaan, rooleistaan tai taidoistaan. Odinilla on siis valtava määrä erilaisia puolia, joista alla muutama:

Atrid, Atríþr: Hän, joka ratsastaa edessä (sotaan).
Biflinde, Biflindi: Kilvenravisuttaja.
Bileyg, Bileygr: Yksisilmäinen.
Båleyg, Báleygr: Leiskuvasilmäinen.
Bölverk, Bölverkr: Hän, joka harjoittaa pahan taitoja, synnyttää tuhoa.
Feng, Fengr: Saalis, vanki.
Fjölne, Fjölnir: Hän, jolla on monta olomuotoa.
Fjöldrvir, Fjölsvinn, Fjölsvinnr: Erittäin viisas.

Gagnråd, Gangráder: Hän, joka antaa hyviä ohjeita/hallitsee menestystä elämässä. Vaeltaja.
Ganglere, Gangleri: Vaeltamaan väsynyt.
Gaut, Gautr: Gottlantilainen.
Glapsvidr, Glapsvinn, Glapsvinnr: Hän, joka voi tehdä viholliset hulluiksi.
Grim, Grime, Grímr: Naamioitu.
Grimne, Grímnir: Hän, joka naamioituu/salattu.
Göndle, Göndlir: Sauvankantaja.

Hangagud, Hangaguþ, Hangatyr, Hange (Hangi): Hirtettyjen jumala, roikkuva/hirtetty.
Haptagud, Haptaguþ: Vankien jumala.
Har, Hárr, Háarr, Harbard, Hárbarþr: Harmaaparta.
Have, Hávi: Korkea.
Helblinde, Helblindi, Herblinde: Hän, joka sokaisee sotajoukot.
Herjafader, Herjaföþr: Sotajoukkojen isä.
Herjan, Herjann, Herran, Herteit, Herteitr: Hän, joka on iloinen sotilaiden keskuudessa.
Hjalmbere, Hjalmberi: Kypäränkantaja.
Hnikar, Hnikarr: Hän, joka loukkaa.
Hroptatyr, Hroptatýr: Jumalien, aasojen jumala.
Jafnhar, Jafnhár: Tasaveroinen, yhtä korkea.
Jalk, Jálkr, Jálg: Ruuna.
Korpguden: Korppijumala.
Od, þr: Raivostunut.
Oske, Òski: Toive.
Ottan, Óttan, Wodan: Tuuli.

Sann, Sannr, Sanngetal, Sanngetall: Se, joka arvaa oikein.
Sidgrane, Sídgrani: Hän, jolla on pitkä parta/viikset.
Sidhatt, Síþhöttr: Hän, jolla on roikkuva lippa hatussa.
Sigfader, Sigfaþir: Voittojen isä, sotien isä.
Sigtyr, Sigtýr: Sota.
Svidre, Sviþrir, Svidur, Sviþurr, Svipal, Svipall: Hän, joka muuttaa muotoaan.
Thor: Nimi, jota Odin käytti itsestään käräjillä.
Tund, Thuldr, Þundr: Jyrähtelevä, kuohuva.

Vafud, Váfuþr: Ympärillä väreilevä.
Valfader, Valföþr: Sodassa kaatuneiden isä, Valhallan isä.
Vegtam, Vegtamr: Samooja.
Veratyr, Veratýr: Ihmisen jumala.
Vidre, Viþrir: Hän, joka hallitsee säätä.
Vidur, Viþurr: Vastustaja.
Ygg, Yggr: Hirvittävä, hän joka on hirvittävä.

ODIN MAAILMOJEN VÄLILLÄ

Odinilla on vanhan Eddan mukaan tapana vaellella kaikissa Yhdeksässä maailmassa niin jumaluuksien, jättien, kääpiöiden, haltioiden kuin ihmistenkin keskuudessa naamioituna.

Seidrin näkökulmasta tämä maailmojen välillä kulkeminen ja naamioituminen milloin ihmiseksi ja milloin eläimeksi – on erityisen kiinnostavaa. Odin voi fyysisesti olla aloillaan samalla kun hänen sielunosansa matkaa. Hän muuttaa hahmoaan ja kulkee toisissa maailmoissa.

Miksi? Todennäköisesti hyvin pitkälti samasta syystä kuin seidrissä maailmojen välillä matkataan eli hakeakseen tietoa ja vastauksia.

Odinilla on kaksi sutta, Geri ja Freki, sekä kaksi korppia, Hugin ja Munin, jotka hän lähettää maailmoihin hakemaan tietoa, mutta myös ajattelemaan ja muistamaan hänen puolestaan. Korpithan ovat nimeltään ajatus ja muisti. Seidrin näkökulmasta niitä voidaan tarkastella Odinin auttajina ja tiedonvälittäjinä. Hänellä on myös maaginen hevosensa Sleipnir, joka kykenee kulkemaan paikkoihin, joihin ei muuten pääse, kuten esimerkiksi Helin valtakuntaan. Jälleen ollaan hyvin tutun seidrmaailmankuvan äärellä, jossa maailmojen välillä voidaan kulkea, mutta kulkemiseen tarvitaan kyky, keino tai olento, joka tuntee reitit.

Myös hahmonmuutos kuuluu tähän kokonaisuuteen. Seidrin yhteydessä muodonmuutos ei välttämättä tarkoita fyysisen ruumiin muuttumista eläimeksi, vaan sielunosan tai tietoisuuden kulkemista toisessa hahmossa.

Nämä ovat asioita, jotka on suhteellisen helppo poimia Eddoista ja saagoista ilman kovin pitkälle menevää esoteerista tulkintaakaan.

Usein puhutaan myös Odinin roikkumisesta Yggdrasilissa ja hänen siten antamastaan uhrauksesta. Mutta se ei olekaan enää yhtä yksinkertaisesti tulkittava tapahtuma. Sen tulkintaa varten on kaivauduttava vähän syvemmälle kuin vain siihen ilmeiseen kuvaan Odinista roikkumassa puussa ja saamassa riimut. Miksi Odin roikkuu juuri Yggdrasilissa? Mitä siinä oikeastaan tapahtuu? Ja mikä loppujen lopuksi on Yggdrasil?

YGGDRASIL

Ensin meidän on siis mietittävä Yggdrasilia. Puuta, josta Völvan ennustus sanoo näin:

Minä tiedän saarnin,
se on Yggdrasill,
valkosuora vihmoo
sen korkeaa vartta;
siitä lähtevät kasteet
jotka lankeavat laaksoon,
se Urdrin kaivolla
viheriöi aina.

Yggdrasil on siis puu, jonka völva tietää ja muistaa. Nornat valelevat sen juuria Urðrin lähteen vedellä, jotta se pysyy hengissä ja terveenä. Tämän veden avulla se myös pystyy vastustamaan allaan vellovia tuhoisia voimia. Yggdrasil on ikivihanta puu, joka edustaa elämän luomisvoimaa.

Se on tavallaan koko kosmologiamme tiivistelmä, jossa näkyy koko elämän ja olemassaolon kehä: syntymä, kypsyminen, kuolema ja uusiutuminen loputtomana kiertona. Se luo ja ylläpitää elämää, mutta siihen kuuluu myös kuolema. Alkuperäisessä tekstissäsi Yggdrasil toimii juuri koko kosmologian, elämän ja uusiutumisen symbolina.

Yggdrasilia kutsutaan maailmanpilariksi eli siksi rakenteeksi, joka pitää koko kosmosta kasassa, mutta myös elämänpuuksi. Seidrin maailmankuvassa tämä on erityisen tärkeää, koska maailmat eivät ole toisistaan täysin irrallisia paikkoja. Yggdrasil yhdistää niitä toisiinsa. Ja tähän liittyy myös Urðrin verkko.

Nornien kutomassa verkossa teot, tapahtumat ja kohtalonsäikeet kietoutuvat toisiinsa. Se, mitä tapahtuu yhdessä kohdassa, ei välttämättä jää vain siihen kohtaan. Menneisyys vaikuttaa nykyiseen, nykyinen tulevaan, ja jokainen uusi teko liittyy siihen verkkoon, joka on jo olemassa.

Yggdrasil voidaan siis nähdä paljon enempänä kuin vain valtavana myyttisenä puuna. Se on kuva maailmojen rakenteesta, elämän ja kuoleman kierrosta ja siitä kokonaisuudesta, jonka sisällä myös ihminen elää ja toimii. Tavallaan se on kaikki se, mikä yhdistää kaiken.

YGGDRASIL ELÄÄ JA KUOLEE

Yggdrasilia uhkaavat monet asiat. Sen juuria nakertavat käärmeet ja muut sitä jatkuvasti kuluttavat voimat. Nornat puolestaan valelevat Yggdrasilin juuria Urðrin lähteen vedellä ja pitävät sitä yllä. Tässäkin näkyy pohjoismaiselle maailmankuvalle hyvin ominainen asia, maailmankaikkeus ei ole valmis ja muuttumaton rakennelma. Sitä ylläpidetään jatkuvasti. Jokin syntyy, jokin kasvaa, jokin kuolee ja jotakin syntyy uudelleen.

Yggdrasilin yhteydessä kuvataan myös vettä, joka kulkee läpi maailmanpuun ja sen lähteiden. Tämä virta voidaan nähdä osana ikuista kiertokulkua, jossa vesi ylläpitää puuta, ravitsee maailmoja ja yhdistää jälleen yhden kerroksen kosmoksesta toiseen. Yksi näistä paikoista on Mímirin lähde eli tiedon lähde.

Saagoissa sanotaan, että Mímirin kaivon vesi sisältää suunnatonta viisautta ja siitä juotuaan maailmankaikkeus avautuu juojan silmissä. Myös yksi Yggdrasilin kolmesta juuresta imee ravintoa siitä.

Völvan ennustuksessa sanotaan:

Minä tiedän, Odin,
mihin silmäsi kätkit:
mainekkaaseen
Mimirin kaivoon.
Mimir juo simaa
joka ainoa aamu
Valfödrin pantista –
joko tiedätte vai ette?

ODININ SILMÄ JA NÄKEMINEN

Mímir on yksi niistä olennoista, joihin viisaus ja tieto pohjoismaisessa mytologiassa erityisesti liittyvät. Hänen päänsä säilyy ja Odin antaa sille voimallisten galdrin avulla puhekyvyn. Mímir kykenee siis edelleen välittämään viisauttaan Odinille. Mímirin kaivo puolestaan sisältää sellaista viisautta, josta myös Odin haluaa osansa. Sen saadakseen hänen täytyy uhrata toinen silmänsä, joka jää lähteeseen symboliseksi osoitukseksi viisauden hinnasta.

Seidrin näkökulmasta voimme kuitenkin miettiä, mitä silmän uhraaminen tarkoittaa. Mímirin kerrotaan juovan simaa Valfödrin pantista, ja Odinin nimiä katsoessamme huomaamme, että Valfödr on yksi Odinin nimistä. Mutta miksi hän sitten uhraisi silmän itselleen? Saamme huomata, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun Odin uhraa jotakin itselleen.

Ehkä tässä ei kuitenkaan ole kyse vain silmästä luopumisesta vaan myös silmän asettamisesta lähteeseen, jotta hän voi nähdä. Nähdä sen, mikä on tavallisen katseen ulottumattomissa. Kaiken, joka on tapahtunut aikojen alussa ja jopa silloin, kun ei vielä ollut aikaa. Toisella silmällään hänen kerrotaan näkevän kaikkiin maailmoihin. Tässä tullaan hyvin lähelle yhtä völvuuden keskeistä ominaisuutta eli näkemistä. Völva ei katso ainoastaan sitä, mikä on fyysisesti hänen edessään. Näkeminen voi kohdistua maailmoihin, tapahtumiin, kohtalonsäikeisiin tai sellaiseen tietoon, joka ei ole tavallisten aistien saavutettavissa. Mímirin lähteen avulla Odin saa siis kyvyn nähdä ajan ja paikan rajojen yli. Mutta sitä varten hänen täytyy antaa jotakin. Tieto ei tule ilmaiseksi.

VIISAUDEN SIMA

Odin käyttää Eddoissa valtavasti aikaa ja energiaa viisauden etsimiseen, ja yksi tämän tiedon symboleista on viisauden sima. Eikä ehkä riitä, että juot simaa ja yhtäkkiä kaikki maailman viisaus aukeaa kerralla. Kenties sima antaa ennemminkin kyvyn ja halun oppia uutta kuin viisauden itsessään. Tämä maaginen sima kulkeutui kääpiöiden kautta jättiläiselle nimeltä Suttung. Odin tekeytyi käärmeeksi päästäkseen jätin luoliin ja vietti kolme yötä Suttungin tyttären Gunnlöðin kanssa saadakseen siman. Lopulta hän sai juotua kaiken ja muutti itsensä linnuksi paetakseen siman kanssa Ásgarðriin. Pahaksi onnekseen Suttungkin osasi muuttaa hahmoaan ja lähti kotkan hahmossa Odinin perään.

Tässä kuvataan jälleen muodonmuutosta, joka on seidrin kannalta erityisen kiinnostava teema. Mutta tässä kuvataan paljon muutakin. Gunnlöðin hahmo ja hänen suhteensa simaan tekevät koko tapahtumasta kiinnostavan myös seidrin näkökulmasta. Samoin se, että juuri Freija mainitaan lähteissä seidrin opettajana Odinille, jättää avoimeksi mielenkiintoisen kysymyksen siitä, missä ja miten tämä oppiminen myyttisessä kokonaisuudessa tapahtuu.

Olisiko tässä se hetki, jolloin Freija opetti Odinille seidriä?En tiedä. Mutta juuri tällaiset kohdat tekevät näiden tarinoiden tutkimisesta niin kiinnostavaa. Kaikkeen ei ole vastausta, eikä kaikkeen tarvitse väkisin keksiä sellaista.

ODIN YGGDRASILISSA

Eddat ja saagat ovat täynnä kuvauksia, jotka muuttuvat seidrin näkökulmasta hyvin kiinnostaviksi kuten maailmojen välillä kulkemista, hahmonmuutoksia, näkemistä, galdreja, riimuja, sielunosia, tiedon hakemista ja erilaisia uhrauksia. Tunnetuin lienee Odinin riimujenhakumatka.

Tässä tarinassa on mitä suurimmassa määrin kyse initiaatiosta eikä vain tiedon hankinnasta. Odin istuu, juo simaa, ääntää, kaivertaa ja miettii riimuja. Mímirin viisaus kertoo, mihin kaikkialle riimuja on kaiverrettu. Mutta riimujen salattua tietoa Odin ei saa vain kysymällä. Sen saadakseen hänen on tehtävä paljon suurempi uhraus. Hänen on keihästettävä itsensä omalla keihäällään ja roikuttava Yggdrasilissa yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä. Hän käy kuoleman rajalla ja palaa sieltä mukanaan jotakin, mitä hänellä ei ollut ennen. Riimujen tieto nousee hänen luokseen "syvältä alta". Mitä se tarkoittaa? Tuleeko tieto maailmanpuun syvyyksistä? Urðrin ja menneen piiristä? Jostakin, joka on ollut olemassa jo ennen Odinia itseään? Vai sellaisesta tiedon kerroksesta, johon ei päästä tavallisella katsomisella tai ajattelemisella?

Mielenkiintoiseksi tämän initiaation tekee myös se, että Odin todellakin uhraa itsensä itselleen. Hän roikkuu Yggdrasilissa, puussa, jonka nimi liittyy hänen omaan nimeensä Ygg, ja keihästää itsensä omalla keihäällään. Tässä ei enää vain hankita tietoa. Tässä tiedon etsijä joutuu itse muuttumaan voidakseen vastaanottaa sen.

ONKO ODIN KAIKEN TAKANA OLEVA KAIKKI?

Kursseilla tässä kohtaa tulee yleensä kysymys, että uskonko Odinin siis olevan ylijumala tai se kaiken takana oleva kaikki? Sehän olisi tavallaan loogista, mutta en usko. Ajattelen, että kaikki, myös jumaluudet, ovat osa sitä suurta kaiken takana olevaa kaikkea, mutta en ajattele sen "kaiken" olevan personoitu jumaluus.

Kaikki on yhteydessä kaikkeen ja jokainen olemassa oleva asia on osa suurempaa kokonaisuutta. Niin ihminen, muurahainen, tammenterho kuin jumaluuskin. Me kaikki olemme sen suuremman kaiken ilmentymiä. Emme kenties täysin tasa-arvoisia mitä tietoon tulee, koska ajattelen, että on olemassa olentoja ja myös viisaita ihmisiä, joita kutsumme esi-isiksi, jotka tietävät ja ymmärtävät asioita, joita me emme tiedä. Kenties he ovat päässeet lähemmäksi sitä suuren kaiken takana olevaa voimaa.

MIKSI NÄMÄ TARINAT OVAT SEIDRISSÄ TÄRKEITÄ?

Eddat ja saagat eivät seidrin näkökulmasta ole vain kokoelma hauskoja tarinoita jumalista, jättiläisistä ja muista olennoista.

Mitä pidempään seidriä harjoittaa ja sen maailmankuvaa opiskelee, sitä enemmän niistä alkaa nähdä kerroksia, joita ei välttämättä huomaa ensimmäisellä lukukerralla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Eddoista voisi lukea itselleen valmiin seidrmenetelmän tai että ne olisivat jonkinlainen seidrin käsikirja. Päinvastoin. Lähteet, maailmankuva ja käytännön harjoittaminen alkavat vähitellen valaista toinen toisiaan. Siksi käsittelen näitä asioita kursseillanikin jo alussa.

Haluan kytkeä Eddat ja erityisesti saagat suurempaan kokonaisuuteen kuin vain hauskoihin tarinoihin tai tiukasti rajattuihin kuvauksiin personoiduista jumaluuksista. Kun niiden maailmankuva alkaa avautua, myös monet seidriin liittyvät asiat asettuvat aivan eri tavalla paikoilleen. Haluan auttaa ymmärtämään, että näissä tarinoissa on syvempi puoli, joka avautuu sitä etsivälle. Mutta tieto ei tule helposti. Eikä ehkä kuulukaan tulla.

Sillä näissä tarinoissa on lopulta valtavan paljon sitä, mistä seidrin koko ydin rakentuu: maailmojen välillä kulkemista, näkemistä, tiedon etsimistä, muodonmuutosta, galdria, riimuja ja uhraamista. Kaikkein tärkeimpänä sama ajatus, joka toistuu Odinin tarinoissa uudelleen ja uudelleen eli viisaus ei ole jotakin, jonka vain saa. Sen eteen täytyy olla valmis kulkemaan, etsimään, muuttumaan ja joskus myös luopumaan jostakin.

Julkaistu ensimmäisen kerran 7.11.2018