Kysymyksiä seidristä ja völvan vastauksia niihin

Kirjoittajana Talvi

Mitä seidr oikeastaan on?

Minulle seidr on tiedon hankkimista, kohtalonverkkoon vaikuttamista, loitsimista, parantamista ja toisten ihmisten auttamista. Työskentelen pääasiassa näkymatkojen (transsimatkojen) avulla. Teen näitä matkoja yhdeksään maailmaan, ja matkoilla kohtaan jumalia, jumalattaria, jotuneita, kääpiöitä, haltijoita ja esivanhempia.

Mikä on kohtalonverkko?

Kohtalonverkko on työskentelyssäni hyvin keskeinen, ja näin on lähtökohtaisesti kaikkien perinteistä seidriä harjoittavien kohdalla. Se on verkko, jota Nornat kutovat, ja siihen on meidän jokaisen kohtalo kudottu. Koska kyse on verkosta, jossa meidän kaikkien elämänlangat kietoutuvat toisiinsa, perusajatus on se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Verkossa työskenteleminen vaatii eettistä pohdintaa, koska mitä tahansa verkossa tekee, se vaikuttaa aina jollain yllättävälläkin tavalla.

Miten matkat yhdeksään maailmaan tapahtuvat?

Näkymatkojen kautta minulle on syntynyt oma sisäinen kartta siitä, miten pääsen liikkumaan maailmasta toiseen ja missä mikäkin niistä sijaitsee. Suosittelen ehdottomasti, että jokainen muodostaa oman kartan näistä maailmoista nimenomaan näkymatkojen avulla, eikä vain opettele niitä kirjoista.

Mikä merkitys riimuilla on seidrissä?

Riimut eivät ole vain kirjaimia, merkkejä tai symboleita. Ne ovat ikiaikainen voima. Riimutyöskentelyssä on tärkeää se, että oppii, mitä ne juuri itselle merkitsevät. Ei siis kannata vain lukea kirjoista erilaisia merkityksiä, vaan hankkia omakohtainen tieto siitä, mitä ne juuri sinun kohdallasi merkitsevät. Riimuja voi käyttää monenlaisessa maagisessa työskentelyssä, niin ihmisten maailmassa kuin kohtalonverkossakin.

Millainen suhde sinulla on jumaliin ja jumalattariin?

Jumalat ja jumalattaret ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Heidän kanssaan toimiminen ei ole palvomista, vaan yhteistyötä, keskustelua, yhdessä suunnitelmien tekemistä ja erilaista tiedonhakua. Riippuen siitä, mitä asiaa haluan selvittää tai työstää, lähestyn eri jumaluuksia. Tässä muutamia esimerkkejä. Hel auttaa erityisesti surussa sekä esivanhempityöskentelyssä. Freyja on kaikkien völvien äiti ja ensimmäinen seidr-harjoittaja. Freyr on isällinen, turvallinen, lämmin ja suojeleva energia. Odin on paras yhteistyötaho silloin, kun kaipaan tietoa. Angrboda auttaa kaikenlaisissa henkisesti vaativissa tilanteissa.

Mitä vapaa tahto merkitsee?

Seidrissa ajatellaan, että kun me synnymme tähän elämään, Nornat määrittävät kohtalomme jo silloin. Voimme kuitenkin vaikuttaa omilla valinnoillamme siihen, millaiseksi elämämme muodostuu. Vapaa tahto on siis tietyllä tavalla olemassa, mutta on myös asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Vapaa tahto voi näyttäytyä tietyissä valinnoissa, tavoitteissa tai suunnitelmissa. Kohtaloamme emme kuitenkaan voi koskaan välttää.

Mikä on fylgja?

Itselleni hyvin merkityksellinen sielun osa on fylgja, jonka voi ajatella eräänlaisena suojelushahmona. Ajattelen usein, että fylgjalla on yhteys sukuuni, ja käytän fylgjaa magiatyöskentelyssä sekä näkymatkoilla erityisenä suojana ja oppaana. Hän on aina apuna, ja kulkee mukanani väsymättä.

Miten seidr näkyy identiteetissäsi arjessa?

Koen hyvin vahvasti, että seidr on iso osa identiteettiäni ja sitä, kuka olen. Teen lähes päivittäin jotakin, mikä vahvistaa yhteyttä todelliseen völvan minuuteeni. Saatan nostaa riimuja, kysyä jumalien mielipidettä tai aistia heidän läsnäoloaan. Saatan lukea heille kirjoittamiani loitsurunoja, tehdä kevyen näkymatkan tai sytyttää kynttilän. Pyrin niin usein kuin mahdollista, mieluusti joka päivä, käymään metsässä, koska siellä koen hyvin vahvaa yhteyttä henkiin ja jumaliin.

Millainen etiikka ohjaa seidr-työskentelyäsi?

Kun käytössä on maagisia voimia, on äärimmäisen tärkeää toimia oikein. En koskaan tavoittele pahaa toisille tai vahingoita ketään. Seidria ja magiaa tulee mielestäni käyttää ensisijaisesti kaikkien parhaaksi, hyvien asioiden vahvistamiseen ja voimistamiseen, ja siihen, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

Mitä seidr ei ole?

Seidr ei ole menneisyyden elävöittämistä eikä pyrkimystä palata johonkin vanhaan idylliseen aikaan ja elää sen ehdoilla. Minulle se ei ole viikinkikulttuurin elävöittämistä. Kysymys ei ole siitä, että palataan johonkin ikivanhaan, vaan siitä, miten voidaan tuoda ikivanhat tiedot, taidot ja käytänteet osaksi modernia elämää ja tehdä sillä mahdollisimman paljon hyvää.